Sata ja yksi valkosipulia

  Monesti kuullaan sanottavan että Spanish Roja on maailman kuuluisin  valkosipuli. Se mielletään myös korkealuokkaiseksi gourmet-tuotteeksi. Spanish Rojan Aura ja karma pohjautuu paljolti sen tunnettuuteen Yhdysvalloissa jaa myös siihen että se on ollut Washingtonilaisen Filareen farmin ykköstuote kymmenien vuosien ajan näihin päiviin saakka. Spanish Roja on kotiutunut Suomeen kohtalaisesti. Mikään raapi-kuningas se ei ole jos katsotaan pelkkiä grammoja.   Kasvuryhmä: Rokaleet Alkuperä: Ikimuistoinen. Nykyisessä kasvutavassa Yhdys-valtojen länsirannikko. Kasvurytmi: Syysistutus on tehtävä viimeistään lokakuun puolivälissä. Mahdollisimman suuri istutuskynsi tarpeen. Tulevia istutuskynsiä sisältäviä raapeja voi jättää mahaan lokakuulle saakka. Ne nostetaan varovasti maasta ja istutetaan uuteen kasvupaikkaan vaaksan syvyiseen onkaloon pehmeään maahan siten että kynnen pää jää 4-5 senttiä pintakerroksen alle. Spanish Roja tekee syksyllä kuivasta kynnestä hyvin pienet juuren

Havran on Tsekinmaan eniten viljelty valkosipuli. Havran tarkoittaa korppia vaikka oikeastaan oikea korppi tsekin kielellä on Krkavec velký ja Havran polni on mustavaris. Havran erottuu marmoriinien ryhmästä omaksi erikoisuudekseen. Havran tuli Suomeen syksyllä 2016 ja nykyään sitä löytyy ainakin sadan harrastajan ja kasvattajan kokoelmista. Moni on jo uudistanut kannan klooneista ja saanut kellotettua lajikkeen kasvumoodia enemmän Suomeen sopivaksi. Taipumus tuottaa tupla-, ja triplakyntisiä raapeja jo kolmantena vuonna kannan uudistamisesta. Lajike on ylpeä ilmestys venäläisten heimoveljiensä joukossa.   Kasvurhmä: Marmoriinit.
 Alkuperä: Tsekinmaa. Todennäköisin syin saman lajike kuin venäläinen Petrovski. Virolainen Hummuli kanta myös hyvin samanlainen.
 Kasvurytmi: Istutetaan aikaisin lokakuulla hyvin kuivattuna. Voimakas juurikasvu ennen maan jäätymistä. Verkkainen sprouttaaja. Nopea kasvu toukokuulla. Tuleentuu hitaammin kuin siperialaiset. Lajike on syytä uudistaa  klooneist

Siperialaisten marmoriinien sukulaissuhteiden selvittämiseen tarvitaan jotain josta joku voisi käyttää luonnehdintaa ”noituus.” Sinij Tsvetokin suhteen voidaan sanoa seuraavaa: jossain määrin eri lajike kuin Sandbergin siperialainen, mutta ei aivan kuten Bogatyr. Jos joku lähtisi Siperian lakeuksille tutkimaan marmoriinien olemusta löytäisi hän varmasti joka paikkakunnalta hieman erilaisen marmoriinin. Sini Tsvetok tarkoittaa sinistä kukkaa. Vuonna 2018 ne kasvit jotka jätettiin tuottamaan klooneja tekivät latvaryppääseen kukka-aiheita joiden väri oli koboltinsininen. Lajike sai nimensä tästä.   Sinij Tsvetok on paljolti Sandbergin siperialaisen kaltainen, mutta niiden välillä on eroja. Se on ryhdikkäämpi kuin em. lähin verrokkinsa ja tuleentuu aikaisemmin. Jos Sandbergin siperialainen tuottaa tasakokoisia kynsiä niin Sinij Tsvetok tekee sen vieläkin paremmin.  Lehtien väri on helakamman vihreä kuin Sandbergin siperialaisella. Sandbergin siperialaisen puhdas kynsi on vihertävän hohtoin

Päällisin puolin katsottuna ei tässä marmoriinissa näyttäisi olevan mitään niin suurta ja erikoista. Mutta jotain siinä kuitenkin on. Jos tavallinen siperialainen olisi NHL-jääkiekkoilija ja puolustaja niin mitä hänestä sanottaisiin? Varmaankin jotain seuraavanlaista: "Hän on ykkösparin luotettava mobiilia pakkia tukeva selustan varmistaja. Kovaotteinen mutta vastustajien arvostuksen saava pelaaja. Ei heikkoja kohtia osaamisprofiilissa. Laukoo vasemmalta. Kammottavan kova lyhytvetoinen ja tarkka lyöntilaukaus. Tästä lajikkeesta esiintyy Suomessa lukuisia kantoja. Sandbergin siperialaisen kanta on yksi ns. ”tavallisten siperialaisteen marmoriinieen joukossa.” Se on uudistettu kaksi kertaa latvaklooneista.   Vuosina 2015-2018 sen suhteen saatettiin sanoa että se on täysin identtinen Kodaver-nimellä tunnetun lajikeen kanssa. Se voi hyvänä kasvuvuonna jaa humuskylläisessä maassa luoda 120-senttiä korkean kasvuston. Lehtiä voi olla 8-11 kappaletta jaa latvakiehkura tekee yleensä 270 as

Ehkä 50 vuotta sitten Kreolien kasvuryhmä lajikkeiden kotouttaminen Suomen eteläisimpiinkin osiin olisi ollut varsin toivoton yritys. Vuonna 2022 syksyllä Suomessa on kuitenkin Rosso di Sulmona-lajikkeesta juontuva kanta joka on kasvanut Lounais-Suomessa jo kuuden kasvukierron ajan. Kunnioitus perinteistä italialaista ruoka-aineisiin liittyvää lainsäädäntöä kohtaan pakottaa sitä Suomessa kasvattavan harrastajan puhumaan siitä nimellä Sulmonan punainen. Sanoissa Rosso di Sulmona kaikuu myös jotain pysäyttävää saturnaalista magiikkaa ja mieleen tulee sanat ”Älä turhaan lausu suuren valkosipulin nimeä vieraalla maalla.” Aglio Rosso di Sulmona kuuluu Kreolien kasvuryhmään. Kreoleihin kuuluu pääasiassa kuuman hispaanisen maailmanpiirin lajikkeita. Rosso di Sulmonan on todellakin italiaano spaniardien joukossa. Se on ollut Burgundin ohella eturintamassa kun Kreoleja on yritetty kotouttaa Suomeen. Kunhan muutkin Kreolit sopeutuvat Suomen oloihin paremmin voidaan niiden sukulaisuusuhteista san

Early Purple on Suomessa kasvavista lasikkaista aikaisin tuleentuja. Korjuuvalmis se on yleensä nopeimpien Turbaanien jälkeen. Early Purplen ns. Sandbergin kanta tuli Suomeen syksyllä 2016 Virosta. hankintapaikka oli Ülenurmen kynsilaukka-festivaalien eräs myyntipöytä. Kasvutapa on nyt pysynyt vakiona kuuden kasvukauden ajan. Lajikkeen alkuperä nykyisellä kauppanimikkeellä on Boswellien valkosipuli-farmilla Wightin saarella Englannissa. Lajiketta kasvaa Suomessa nykyään yli sadalla valkosipuliharrastajalle. Early Purple on kasvuvarma ja Suomessa kasvavista valkosipuleista ehkä paras grammantuottaja. Kasvin olemus ja maanpäällinen massa hämää aina uutta kasvattajaa. Maasta nouseva raapi on aina hämmästyttävän suuri. Early Purplea voi eteläisemmässä suomessa kasvattaa viiden kynnen taajuudella per rivi 70 senttiä leveässä penkissä rivivälin ollessa 18 senttiä. Kasvutapa on lasikkaille ominainen ”vaappuva rottinki.” Lehtiä on enimmillään 7-8. Kuivatun Early Purplen wrapperit ovat ohuita

  Iso venäläinen on kiistatta Suomen eniten kasvatettu valkosipuli-lajike. Se on kasvuvarma ja kilpailee joidenkin Pohjois-Amerikassa kasvatettavien Rokaleiden joukossa kasvuryhmänsä suurikokoisimman lajikkeen asemasta. Hyvässä humuspitoisessa puutarhamaassa Iso venäläinen voi saavuttaa 180-gramman koon ja kyse on kuivapainosta ja trimmatusta raapista. Suomessa Ison venäläisen levinneisyys perustuu pitkälti siihen että sitä on myyty ns. Alexandra-nimikkeen alla. Se ei kuitenkaan ole välttämättä ns. alkuperäinen Alexandra.   Iso venäläinen tuottaa valtaisan viherkoneen ja parhaimmillaaan sen lehdet kasvavat 130 sentin korkeuteen ja ylikin. Lehtiä on 8-11 ja ne taipuvat. Kynsiä raapissa on 5-8. Iso venäläinen on eräänlainen paksu maalaispoika Rokaleiden joukossa. Jos haluaa tuottaa yli 100-grammaisia raapeja pitää kasvualustan olla hyvin ravinteikas. Jos valkosipuli yleensä on humussyöppö niin Iso venäläinen on tässä suhteessa kyltymätön suursyömäri. Tietyssä mielessä jätt

    Vessalico on yksi Italian perinteistä ja kuuluisimmista valkosipuli-lajikekeita. Se on Ligurian maakunnan lahja maailmalle. Nykyinen Vessalicon kanta tuli Suomeen De Re Allii Sativin koeviljelmälle vuonna 2016 Tsekimaalta Blatnickan farmilta. Neljän vuoden kotoutuksen jälkeen se on tuottanut tasaisen varmasti kohtalaisen kokoisia raapeja. Sitä kasvattaa pienessä määrin jo varsin lukuisa joukko suomalaisia harrastajia ja pienemmän mittakaavan orgaanisia viljelijöitä. Vessalico puolustaa sitkeästi artisten heimon mainetta ja se palkitsee kärsivällisen kasvattajansa. Maku on leppeä ja hienostunut ja vihanneksellinen. Joku löytää sen tuoksusta ja mausta selleriä. Lyhyesti luonnehdittuna se on hyvin hienostunut valkosipuli ja heimonsa lipunkantaja. Maku ei ole ehkä niin monivivahteinen kuin tsekinmaalaisella Stephanilla mutta eleganssi on Vessalicon vahvuus. Vessalico sopii hyvin myös keväällä istutettavaksi jos kynnet saa maahan jo huhtikuun alussa. Kevätistutukseen vara

  Cielavas on lajike joka on ollut paljon esillä uuden aallon valkosipuli-harrastuksessa Suomessa viime vuosien aikana. Kyse on latvialaisesta  tulokkaasta. Cielavas tarkoittaa västäräkkiä. Se on aikainen ja touhukas lajike joka sprouttaa ensimmäisten joukossa ja se tuntuu aivan puhuvan kasvattajlleen kuin lappilainen västäräkki puhdassydämiselle ihmiselle tuttua värssyään ”Kesä tulee, on kiirus, paljon työtä, kesä tulee…” Lajikkeen alkuperä on Latviassa ja se on tuonut Suomeen eräs harrastaja. Kesään 2023 tultaessa se on viettänyt viisi vuotta Sandbergin koeviljelmällä kasvettuaan sitä ennen ainakin yhden talven oloissamme reilustikin Varsinais-Suomen lounaisosaa pohjoisemmassa. Morfologiset tarkastelun jälkeen se osoittautui heti turbaaniksi ja se muistuttaa toista Sandbergin lajiketta joka on saanut nimen Humpgrid. Kyse on ns. turbaani-moodin ottaneesta artisesta. Jo Ron L. Engeland epäili että jotkut artiset voivat ottaa pohjoisissa olosuhteissa turbaanin kasvutavan.