Iso venäläinen

 


Iso venäläinen on kiistatta Suomen eniten kasvatettu valkosipuli-lajike. Se on kasvuvarma ja kilpailee joidenkin Pohjois-Amerikassa kasvatettavien Rokaleiden joukossa kasvuryhmänsä suurikokoisimman lajikkeen asemasta. Hyvässä humuspitoisessa puutarhamaassa Iso venäläinen voi saavuttaa 180-gramman koon ja kyse on kuivapainosta ja trimmatusta raapista. Suomessa Ison venäläisen levinneisyys perustuu pitkälti siihen että sitä on myyty ns. Alexandra-nimikkeen alla. Se ei kuitenkaan ole välttämättä ns. alkuperäinen Alexandra. 

Iso venäläinen tuottaa valtaisan viherkoneen ja parhaimmillaaan sen lehdet kasvavat 130 sentin korkeuteen ja ylikin. Lehtiä on 8-11 ja ne taipuvat. Kynsiä raapissa on 5-8. Iso venäläinen on eräänlainen paksu maalaispoika Rokaleiden joukossa. Jos haluaa tuottaa yli 100-grammaisia raapeja pitää kasvualustan olla hyvin ravinteikas. Jos valkosipuli yleensä on humussyöppö niin Iso venäläinen on tässä suhteessa kyltymätön suursyömäri. Tietyssä mielessä jättikokoisten raapien tuotanto suuressa mittakaavassa on varsin epätaloudelllista  ja tämä korostuu orgaanisessa viljelyssä.  

 Ison venäläisen kantoja on Suomessa satoja ja osa niistä on ilmeisesti tuplageenisiä mikä selittääkin jättiläiskasvun. Kun kanta vanhenee alkaa se usein tuottamaan tupla,- ja triplakyntisä raapeja. Kantaa tulee uudistaa jatkuvasti latvaklooneista.

 

Ison venäläisen maku on polttava. Maku on parhaimmillaan keskikokoisissa ja sitä hieman suuremmissa raapeissa. Maussa se jää paljon jälkeen esimerkiksi Spanish Rojalle eikä Karpaaatialaiselle. Kasvuvarmuudessaan se on kuitenkin omaa luokkaaansa.

Ison venäläisen tunnistaa varsin helposti.Sen kasvutapa poikkeaa toisesta suuresta rokaleesta eli Punaisesta venäläisestä. Lehdet lörpsäävät latvoistaa toisin kuin Punaisella venäläisellä. Raapin muoto halkaisukuvassa on erilainen ja Ison venäläisen kynnessä on erikoismorfeemi jota muilla isoilla rokaleilla ei ole. Ison venäläisen lehdet tuntuvat hyvi polttavilta. Punaisen venäläisen lehtiä voi ihan hyvin pureskella.

Suomessa viime vuosina tunnetuksi tulleita Ison venäläisen kantoja ovat mm. Aurassa moneen kertaan klooneista uudistettu IGOR ja kuopiolainen Bergius. IGOR on lyhenne ja tulee sanoista Indys Giant of Russia. IGOR tuottaa helposti yli 140-grammaisia raapeja ennätysyksilön painon ollessa 182 grammaa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rosso di Sulmona

Kuva
Ehkä 50 vuotta sitten Kreolien kasvuryhmä lajikkeiden kotouttaminen Suomen eteläisimpiinkin osiin olisi ollut varsin toivoton yritys. Vuonna 2022 syksyllä Suomessa on kuitenkin Rosso di Sulmona-lajikkeesta juontuva kanta joka on kasvanut Lounais-Suomessa jo kuuden kasvukierron ajan. Kunnioitus perinteistä italialaista ruoka-aineisiin liittyvää lainsäädäntöä kohtaan pakottaa sitä Suomessa kasvattavan harrastajan puhumaan siitä nimellä Sulmonan punainen. Sanoissa Rosso di Sulmona kaikuu myös jotain pysäyttävää saturnaalista magiikkaa ja mieleen tulee sanat ”Älä turhaan lausu suuren valkosipulin nimeä vieraalla maalla.” Aglio Rosso di Sulmona kuuluu Kreolien kasvuryhmään. Kreoleihin kuuluu pääasiassa kuuman hispaanisen maailmanpiirin lajikkeita. Rosso di Sulmonan on todellakin italiaano spaniardien joukossa. Se on ollut Burgundin ohella eturintamassa kun Kreoleja on yritetty kotouttaa Suomeen. Kunhan muutkin Kreolit sopeutuvat Suomen oloihin paremmin voidaan niiden sukulaisuusuhteista san
Lue lisää

Tavallinen siperialainen marmoriini.

Kuva
Päällisin puolin katsottuna ei tässä marmoriinissa näyttäisi olevan mitään niin suurta ja erikoista. Mutta jotain siinä kuitenkin on. Jos tavallinen siperialainen olisi NHL-jääkiekkoilija ja puolustaja niin mitä hänestä sanottaisiin? Varmaankin jotain seuraavanlaista: "Hän on ykkösparin luotettava mobiilia pakkia tukeva selustan varmistaja. Kovaotteinen mutta vastustajien arvostuksen saava pelaaja. Ei heikkoja kohtia osaamisprofiilissa. Laukoo vasemmalta. Kammottavan kova lyhytvetoinen ja tarkka lyöntilaukaus. Tästä lajikkeesta esiintyy Suomessa lukuisia kantoja. Sandbergin siperialaisen kanta on yksi ns. ”tavallisten siperialaisteen marmoriinieen joukossa.” Se on uudistettu kaksi kertaa latvaklooneista.   Vuosina 2015-2018 sen suhteen saatettiin sanoa että se on täysin identtinen Kodaver-nimellä tunnetun lajikeen kanssa. Se voi hyvänä kasvuvuonna jaa humuskylläisessä maassa luoda 120-senttiä korkean kasvuston. Lehtiä voi olla 8-11 kappaletta jaa latvakiehkura tekee yleensä 270 as
Lue lisää