Kamala.
Kasvuryhmä: Turbaanit. Aidot Turbaanit.
Alkuperä: Kauko-Itä. Mahdollisesti Kiina. Lajikkeen kauppanimi Lotus on syntynyt lännessä. Lajike on tullut Suomeen De Re Allii Sativin koeviljelmälle syksyllä 2019 hollantilaisen harrastajan kautta. Lajike nimettiin uudelleen ja se on nyt Sandbergin luettelossa nimellä ”Kamala.” Lotus viittaa tietenkin Lotus-kukkaan (Nelumbo nucifera).
Lotus on kreikkalaisperäinen nimi ja Nelumbo nucifera on tunnettu juuri tuolla nimellä jo antiikin aikana. Homeroksen Odysseus-eepoksessa on maininta lotofageista jotka söivät lootuksenkukka-jauhetta. Kamala on sanskritin kieltä ja viittaa juuri kasviin jolle Linné lopulta antoi tieteellisen nimen Nelumbo Nucifera. Nelumbo Nuciferaan liitetään monissa kulttuureissa pyhän asian piirteitä. Kasvi on kaikissaa kulttuureissa puhtauden symboli. Tätä ajatusta on varmasti siivittänyt se että ne nousevat tummista ja mutaisista vesistä tahraantumattomina.
Kasvutapa: Kamala on aikainen sprouttaaja ja lähtijä. Kolmen kasvukierron jälkeen kasvin korkeus oli kesäkuussa 2022 noin kaksi jalkaa eli 60 senttiä. Kukkavarsi on lyhyt. Tällä vihermassalla tuotettiin jo yli 40-grammaisia raapeja joiden halkaisijaa on noin kaksi tuumaa eli 50 milliä. Jos lisäyskynen koko on 6 grammaa on perusteltua odottaa yli 50-gramman raapia. Kamala on aikaisimpien tuleentujien joukossa ja on korjuukypsää ihanteellisena kasvuvuotena jo ennen juhannusaattoa. Lehtien kasvutapa on pysty ja niitä on enimmillään 6-7. Lehtien väri on vaaleanvihreä mutta ei kuitenkaan yhtä helakka kuin ns. Artis-muuntujilla joihin luetaan Cielavas ja Humpgrid. Kamalan kasvuunlähdössä on maaginen tuntu. Nuoressa kasvissa on liljamainen rakenne ja kasvunopeudellaan se vangitsee huomion. Kasvin viherosa on valmis jo kesäkuun alussa jaa silloin raapin halkaisija on jo 3 senttiä.
Täyden kasvun Suomen olohin kotoutunut raapi voi sisältää 7-8 kynttä.
Kasvualue Suomessa: Varmasti vain Ahvenanmaa ja Turun saaristo ja suotuisan kasvun alue Varsinais-Suomessa. Kotoutettavissa luultavasti hyvin myös muualle Suomeen Salpausselän eteläpuolelle.
Säilyvyys: Päällimmäisin wrapperi on röpelöinen mutta sisemmät ovat hyvin tiiviisti kiinni tiukasti pakkautuneessa raapissa. Kynsien kuoret ovat tiukasti kiinni. Oikein säilytettynä säilyy varmasti seuraavan vuoden toukokuulle mutta lähtee turbaanien tapaan versomaan jo marraskuulla jos sitä ei ole kuivattu oikein ja se joutuu liian alhaiseen lämpötilaan.
Käyttötapaa ja maku: Puriste hyvin kuiva eikä siitä irtoaa juuri nestepisaroita. Kuuma kesä tuo makuun sokerisuutta. Alkumaussa paljon samaa kuin Artisten lajikkeissa. Suutuntuma alussa nopean polttava. Jälkimaku yrttinen ja tuo mieleen Kreolien Burgundyn. Ei kuitenkaan niin Carmolis-öljyinen. Ilman muuta talvinen kynsilaukka ja on kuin luotu maustamaan keitettyä riisiä raakapuristeena. Sopii sopii varmasti aasialaisten ruokien kera ja juomana käy aasialainen lyhyesti humaloitu olut!
Lyhyesti sanottuna Lotuksessa on maagista kauneutta ja pyhän tuntua.
Kommentit
Lähetä kommentti