Bjetin


Bjetin 


Bjetinin kotimaa on Tsekinmaa, mutta sillä ei ole varsinaista kasvuryhmää. Tsekit eivät todellakaan tiedä millainen kansallisaarre heillä on. Se on lajike ilman sisaria tai veljiä, serkkuja ja kaukaisia sukulaisia sillä sitten kyllä on viljalti. 


Dna-ajo kertoo Bjetinistä yllättävän asian. Kun katsotaan sen parsimoni-vektoria on se pitempi kuin millään ns. kasvuryhmällä. Tämä tarkoittaisi ssitä että Bjetin on eriytynyt omaksi itsekseen ennen kuin marmoriinien ja raitisten varsinaiset kasvuryhmät ovat muotoutuneet. 


Bjetinin kasvutapa on aivan omansa vaikka noin kolmestakymmenestä silmämääräisestä  perusmorfeemista jotkut osuvat esim. Lasikkaiden ja Rokale-ryhmän tunnisteisiin. Raapissa on tiettyä yhtäläisyyttä Lasikkaisiin. Kynnet muistuttavat tietyllä Posliinien kynsiä muodoltaan. Bjetin saavuttaa valmiina kasvina kukkavarren suoristuttua noin 140 sentin korkeuden. Klooneja latvakimpussa on vähemmän kuin Rokaleilla. Bjetinin kloonit muistuttavat pieniä salotteja ja niissä on kaikista pisin antenni. 


Bjetinin erityispiirre on kukkavarren poikkeuksellisen nopea kasvu. Se voi kasvaa lämpimän sään vallitessa jopa 20 senttiä kolmen vuorokauden aikana. Tässä vaiheessa Bjetinin kukkavarsi on maukkaimillaan, se on hyvin pehmeä ja siitä löytää hienon sokerisen ja hernemäisen maun. Bjetinillä on siis monia erityispiirteitä.


Maultaan Bjetin on ylivertainen. Maku on oikein käsiteltynä Betiniin saadaan hyvin sokerinen ja monivivahteinen, hienostunut maku. Bjetin on hyvin öljyinen ja sen mausta löydetään vihanneksellisuutta. Bjetin on kulinaristisilta arvoiltaan samanarvoinen jos sitä verrataan vaikkapa sellaiseen Kreoliin kuin Rosso di Sulmona tai Burgundiin.  


"Bjetin on ainutlaatuinen kynsilaukka pelkästään sen aseman vuoksi joka sillä on kasvin kokonaisikirjossa. Se on osoittanut sopeutuvansa enemmän  kuin erinomaisesti pohjoisiin kasvuolosuhteisiin. Omassa erikoisuudessaan ja ainutlaatuisilla tavoilla ilmenevissä morfeemeissaan se on kiehtova, suorastaan maaginen lajike. Kulinaristisessa käytössä hienostunut Bjetin on omassa luokassaan muutaman muun lajikkeen kanssa. Bjetin tulee valtaamaan huomattavan sijan kaikkien niiden harrastajien joukossa jotka haluavat vaalia kynsilaukan monimuotoisuutta.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iso venäläinen

Kuva
  Iso venäläinen on kiistatta Suomen eniten kasvatettu valkosipuli-lajike. Se on kasvuvarma ja kilpailee joidenkin Pohjois-Amerikassa kasvatettavien Rokaleiden joukossa kasvuryhmänsä suurikokoisimman lajikkeen asemasta. Hyvässä humuspitoisessa puutarhamaassa Iso venäläinen voi saavuttaa 180-gramman koon ja kyse on kuivapainosta ja trimmatusta raapista. Suomessa Ison venäläisen levinneisyys perustuu pitkälti siihen että sitä on myyty ns. Alexandra-nimikkeen alla. Se ei kuitenkaan ole välttämättä ns. alkuperäinen Alexandra.   Iso venäläinen tuottaa valtaisan viherkoneen ja parhaimmillaaan sen lehdet kasvavat 130 sentin korkeuteen ja ylikin. Lehtiä on 8-11 ja ne taipuvat. Kynsiä raapissa on 5-8. Iso venäläinen on eräänlainen paksu maalaispoika Rokaleiden joukossa. Jos haluaa tuottaa yli 100-grammaisia raapeja pitää kasvualustan olla hyvin ravinteikas. Jos valkosipuli yleensä on humussyöppö niin Iso venäläinen on tässä suhteessa kyltymätön suursyömäri. Tietyssä mielessä jätt
Lue lisää

Early Purple

Kuva
Early Purple on Suomessa kasvavista lasikkaista aikaisin tuleentuja. Korjuuvalmis se on yleensä nopeimpien Turbaanien jälkeen. Early Purplen ns. Sandbergin kanta tuli Suomeen syksyllä 2016 Virosta. hankintapaikka oli Ülenurmen kynsilaukka-festivaalien eräs myyntipöytä. Kasvutapa on nyt pysynyt vakiona kuuden kasvukauden ajan. Lajikkeen alkuperä nykyisellä kauppanimikkeellä on Boswellien valkosipuli-farmilla Wightin saarella Englannissa. Lajiketta kasvaa Suomessa nykyään yli sadalla valkosipuliharrastajalle. Early Purple on kasvuvarma ja Suomessa kasvavista valkosipuleista ehkä paras grammantuottaja. Kasvin olemus ja maanpäällinen massa hämää aina uutta kasvattajaa. Maasta nouseva raapi on aina hämmästyttävän suuri. Early Purplea voi eteläisemmässä suomessa kasvattaa viiden kynnen taajuudella per rivi 70 senttiä leveässä penkissä rivivälin ollessa 18 senttiä. Kasvutapa on lasikkaille ominainen ”vaappuva rottinki.” Lehtiä on enimmillään 7-8. Kuivatun Early Purplen wrapperit ovat ohuita
Lue lisää

Tavallinen siperialainen marmoriini.

Kuva
Päällisin puolin katsottuna ei tässä marmoriinissa näyttäisi olevan mitään niin suurta ja erikoista. Mutta jotain siinä kuitenkin on. Jos tavallinen siperialainen olisi NHL-jääkiekkoilija ja puolustaja niin mitä hänestä sanottaisiin? Varmaankin jotain seuraavanlaista: "Hän on ykkösparin luotettava mobiilia pakkia tukeva selustan varmistaja. Kovaotteinen mutta vastustajien arvostuksen saava pelaaja. Ei heikkoja kohtia osaamisprofiilissa. Laukoo vasemmalta. Kammottavan kova lyhytvetoinen ja tarkka lyöntilaukaus. Tästä lajikkeesta esiintyy Suomessa lukuisia kantoja. Sandbergin siperialaisen kanta on yksi ns. ”tavallisten siperialaisteen marmoriinieen joukossa.” Se on uudistettu kaksi kertaa latvaklooneista.   Vuosina 2015-2018 sen suhteen saatettiin sanoa että se on täysin identtinen Kodaver-nimellä tunnetun lajikeen kanssa. Se voi hyvänä kasvuvuonna jaa humuskylläisessä maassa luoda 120-senttiä korkean kasvuston. Lehtiä voi olla 8-11 kappaletta jaa latvakiehkura tekee yleensä 270 as
Lue lisää