Karpaatialainen

Kasvuryhmä: Rokaleet.

Alkuperä: Pidetään puolalaisperäisenä valkosipulina mutta sama lajike tunnetaan ilmeisesti Tsekinmaalla, Slovakiassa ja Romaniassa useilla eri nimillä. Todennäköisin morfologisin syin ainakin Tristan on sama lajike.

Kasvutapa: Siro, pysty ja hienostunut. Ei saavuta juuri yli 80 sentin korkeutta. Raapit maksimissaan 80-grammaisia. Ohuehkot kuoret. Lehdissä ennen kukkavarsien kasvua samaa sinisenvihreää sävyhakuisuutta kuin Spanish Rojalla. Enintään 8-9 lehteä. Latvakloonit pyöreähköjä ja niitä on ryppäässä yleensä vain 40-50. Hienohelma joka ei juuri perseile toispuoleisesti. Kynnet vaaleanruskeita ja pyöreähköjä muistuttaen enemmän marmoriineja.

Kasvualue Suomessa: Varmasti vain Ahvenanmaa ja Turun saaristo ja suotuisan kasvun alue Varsinais-Suomessa. Kotoutettavissa luultavasti hyvin myös muualle Suomeen Salpausselän eteläpuolelle.

Maku: Oikein käsiteltynä leveän polttava ja makea. Maussa palsternakan, porkkanan ja juurisellerin sävyjä. Ainutlaatuinen rasvaisuudessaan ja rakenteessaan.

Käyttötapa: Lyhyesti sanottuna hifistelijän unelma. Todellisen valkosipuli-intoilijan, joka ei katso raapin kokoa vaan etsii makua, ykkösvaihtoehto. Ehdottomasti gourmet-valkosipuli. Pitää käyttää raakapuristeena antamaan makua eri ruokiin. Erinomainen ”näkkäri-puriste”. Sopii puristettuna ohuen voilla tai margariinilla voidellun näkkileivän päällä nautittavaksi tsekinmaalaisen Pilsener-tyyppisen oluen kanssa.

Karpaatialainen on vaikea kasvatettava ja viinien maailmassa sitä voidaan verrata Pinot Noiriin mitä konstailuun tulee. Mitään ei ole tutkimusten kautta todistettu mutta jos jotain voidaan epäillä, niin kasvutapa on altis vieraalle informaatiolle. Kasvit viestivät feromonien avulla ja jotkut ovat ilmeisesti alttiimpia vieraille vaikutteille kuin toiset. Karpaatialaisen/Tristanin ohella näitä herkkimyksiä Rokaleiden kasvuryhmässä ovat ainakin Tantal ja muut "eteläiset lajikkeet”.

On suositeltavaa että Karpaatialainen ja muut herkkimykset kasvatetaan erillään muista valkosipuleista. Varmuusetäisyys on minimissään 20 metriä, mutta 50 metriä on suotavaa jos vain mahdollista. 

Täydennämme tätä kirjoitusta syksyllä kunhan lisää kuvia on käytettävissä. 

Takaisin lajikkeita esittelevälle sivulle.   

Takaisin pääsivulle.