Tekstit

Bjetin

Kuva
Bjetin  Bjetinin kotimaa on Tsekinmaa, mutta sillä ei ole varsinaista kasvuryhmää. Tsekit eivät todellakaan tiedä millainen kansallisaarre heillä on. Se on lajike ilman sisaria tai veljiä, serkkuja ja kaukaisia sukulaisia sillä sitten kyllä on viljalti.  Dna-ajo kertoo Bjetinistä yllättävän asian. Kun katsotaan sen parsimoni-vektoria on se pitempi kuin millään ns. kasvuryhmällä. Tämä tarkoittaisi ssitä että Bjetin on eriytynyt omaksi itsekseen ennen kuin marmoriinien ja raitisten varsinaiset kasvuryhmät ovat muotoutuneet.  Bjetinin kasvutapa on aivan omansa vaikka noin kolmestakymmenestä silmämääräisestä  perusmorfeemista jotkut osuvat esim. Lasikkaiden ja Rokale-ryhmän tunnisteisiin. Raapissa on tiettyä yhtäläisyyttä Lasikkaisiin. Kynnet muistuttavat tietyllä Posliinien kynsiä muodoltaan. Bjetin saavuttaa valmiina kasvina kukkavarren suoristuttua noin 140 sentin korkeuden. Klooneja latvakimpussa on vähemmän kuin Rokaleilla. Bjetinin kloonit muistuttavat pieniä salotteja ja niiss

Rosso di Sulmona

Kuva
Ehkä 50 vuotta sitten Kreolien kasvuryhmä lajikkeiden kotouttaminen Suomen eteläisimpiinkin osiin olisi ollut varsin toivoton yritys. Vuonna 2022 syksyllä Suomessa on kuitenkin Rosso di Sulmona-lajikkeesta juontuva kanta joka on kasvanut Lounais-Suomessa jo kuuden kasvukierron ajan. Kunnioitus perinteistä italialaista ruoka-aineisiin liittyvää lainsäädäntöä kohtaan pakottaa sitä Suomessa kasvattavan harrastajan puhumaan siitä nimellä Sulmonan punainen. Sanoissa Rosso di Sulmona kaikuu myös jotain pysäyttävää saturnaalista magiikkaa ja mieleen tulee sanat ”Älä turhaan lausu suuren valkosipulin nimeä vieraalla maalla.” Aglio Rosso di Sulmona kuuluu Kreolien kasvuryhmään. Kreoleihin kuuluu pääasiassa kuuman hispaanisen maailmanpiirin lajikkeita. Rosso di Sulmonan on todellakin italiaano spaniardien joukossa. Se on ollut Burgundin ohella eturintamassa kun Kreoleja on yritetty kotouttaa Suomeen. Kunhan muutkin Kreolit sopeutuvat Suomen oloihin paremmin voidaan niiden sukulaisuusuhteista san

Puk Han

Kuva
Puk Han.  Tämä lajike tunnetaan maailmalla nimellä Pjongjang. Pohjois-Korealaista alkuperää oleva lajike. Nopea tuleentuja ja lajike joka vaatii kokeneeltakin kasvattajalta ”erikoiskonsteja”. Lajike on korjattava maasta vähän keskentekoisena, kuten useimmat aasialaiset. Tämä sen vuoksi että saataisiin mahdollisimman monta ehjää kuorta. Kuivatuksen pitäisi onnistua varsin nopeasti, sillä Puk Han mädäntyy varsin helposti. Syy on luultavasti hauraissa ja ohuissa kuorissa, siksipä juuri oikea sadonkorjuuhetki on tärkeä. Todellakin, tämän lajikkeen käsittelyssä mitataan kasvattajan taidot.   Puk Han on yksi parhaiten Suomeen kotoutuneista aasialaisista. Maku polttava ja pitkä, jotensakin sanoen ”itämainen”. Kun puhutaan pitkästä jälkimausta, tarkoitetaan todellakin suuhun jäävää kihelmöivää makua.  Kukaan ei varmastikaan vaurastu kasvattamalla aasialaisia lajikkeita kuten Puk Hania Suomen oloissa. Vaaditaan kaikkien tekijöiden onnistumista yhden kasvukauden aikana, jotta saataisiin edes 5

Georgian Chrystal

Kuva
Georgian Chrystal.   Kovalla työllä oloihimme kotoutettu lajike. ”Must have-lajike” kaikkien maailman harrastajien keskuudessa ja viime vuosina tullut tunnetuksi myös Suomessa. Useimpien posliinien erottaminen toisistaan kasvutavan perusteella vaatii todella harjaantunutta silmää, joku voisi puhua jopa noituudesta. Edellinen ei ole mitenkään tuulesta temmattu väite, geneettisesti tarkasteltuna posliinien lajikkeiden välillä on erittäin vähän vaihtelua.   Pitää posliinien kasvutavan hyvin eli tuottaa yleensä vain 4 kynttä. Kasvaa eteläisimmän Suomen oloissa jopa 60-grammaiseksi. Vaatii isot lisäyskynnet. Georgian Chrystal pysynee lähinnä vain harrastajien kasvatuksessa. Se ei ehkä ole sellainen posliinilajike, joka tuottaisi oloissamme suurimmat raapit.  Georgian Chrystalin maku on voimakas ja polttava. Se pitänee paikkansa yhtenä kynsilaukkahifistelijöiden suosikkilajikkeena. Lajikkeen lähisukulainen on Georgian Fire, jota on luonnehdittu maailman tulisimmaksi kynsilaukaksi. Lopuksi

Kolkjan purppura

Kuva
Kolkjan purppura.   Sandbergin vuonna 2016 Peipsiääreen tekemän matkan tuloksena eräältä  löydetty lajike Kolkjan kylästä.   Iso ja robusti kasvutapa. Muotovalio kasvuryhmänsä edustaja ja sen kynsissä on leimuava värikirjo. Kotoutunut hyvin jopa Oulun korkeudelle. Alkuperä varmastikin Venäjällä. Tunnistettavissa kuitenkin eri lajikkeeksi kuin ns. White Purple. Kolkjan purppuran kasvuvoima on ollut välillä yllättävä. Eräänä vuonna se tuotti eräällä kasvattajalla kaksi yli 110-grammaista raapia. Tapaus oli vankkana todisteena siitä, että isot yksöset ovat parasta lisäysmateriaalia. Kolkjan purppurasta on tullut monen harrastajan suosikkilajike. Ehkä tulevaisuudessa paljastuu se, onko kyseessä aivan oma yksilöitävissä oleva lajikkeensa, joka tullaan tuntemaan kynsilaukkamaailmassa ehkä suurikokoisimpana raitisten ryhmään kuuluvana lajikkeena. Varsin todennäköistä on kuitenkin se, että kyseessä on jokin Venäjällä tunnettu lajike. Poikkeuksellisen robusti kasvutapa antaa kuitenkin ymmärtä

Kamala.

Kuva
Kasvuryhmä: Turbaanit. Aidot Turbaanit.   Alkuperä: Kauko-Itä. Mahdollisesti Kiina. Lajikkeen kauppanimi Lotus on syntynyt lännessä. Lajike on tullut Suomeen De Re Allii Sativin koeviljelmälle syksyllä 2019 hollantilaisen harrastajan kautta. Lajike nimettiin uudelleen ja se on nyt Sandbergin luettelossa nimellä ”Kamala.” Lotus viittaa tietenkin Lotus-kukkaan (Nelumbo nucifera).   Lotus on kreikkalaisperäinen nimi ja Nelumbo nucifera on tunnettu juuri tuolla nimellä jo antiikin aikana. Homeroksen Odysseus-eepoksessa on maininta lotofageista jotka söivät lootuksenkukka-jauhetta. Kamala on sanskritin kieltä ja viittaa juuri kasviin jolle Linné lopulta antoi tieteellisen nimen Nelumbo Nucifera.  Nelumbo Nuciferaan liitetään monissa kulttuureissa pyhän asian piirteitä. Kasvi on kaikissaa kulttuureissa puhtauden symboli. Tätä ajatusta on varmasti siivittänyt se että ne nousevat tummista ja mutaisista vesistä tahraantumattomina.

 Kasvutapa: Kamala on aikainen sprouttaaja ja lähtijä. Kolme

Karpaatialainen

Kuva
Kasvuryhmä: Rokaleet. Alkuperä: Pidetään puolalaisperäisenä valkosipulina mutta sama lajike tunnetaan ilmeisesti Tsekinmaalla, Slovakiassa ja Romaniassa useilla eri nimillä. Todennäköisin morfologisin syin ainakin Tristan on sama lajike. Kasvutapa: Siro, pysty ja hienostunut. Ei saavuta juuri yli 80 sentin korkeutta. Raapit maksimissaan 80-grammaisia. Ohuehkot kuoret. Lehdissä ennen kukkavarsien kasvua samaa sinisenvihreää sävyhakuisuutta kuin Spanish Rojalla. Enintään 8-9 lehteä. Latvakloonit pyöreähköjä ja niitä on ryppäässä yleensä vain 40-50. Hienohelma joka ei juuri perseile toispuoleisesti. Kynnet vaaleanruskeita ja pyöreähköjä muistuttaen enemmän marmoriineja. Kasvualue Suomessa: Varmasti vain Ahvenanmaa ja Turun saaristo ja suotuisan kasvun alue Varsinais-Suomessa. Kotoutettavissa luultavasti hyvin myös muualle Suomeen Salpausselän eteläpuolelle. Maku: Oikein käsiteltynä leveän polttava ja makea. Maussa palsternakan, porkkanan ja juurisellerin sävyjä. Ainutlaa